Read სანგრის ქუჩა by Kari Hotakainen Online

სანგრის ქუჩა

რომანი "სანგრის ქუჩა" რომელმაც 2002 წელს მოიპოვა ფინეთის ყველაზე პრესტიჟული ლიტერატურული პრიზი – Finlandia Prize და 2004–ში სკანდინავიური ქვეყნების პრიზი – Nordic council of Ministers. რომანის მონაცვლეობითი ტონალობა ითავსებს კომედიურ და ტრაგედიულ ჟანრსაც, თავისი მოულოდნელი პარალელებით – ერთის მხრივ, მეორე მსოფლიო ომსა, და მეორეს მხრივ – სქესთა ურთიერთდაპირისპირებას შორის,რომანი "სანგრის ქუჩა" რომელმაც 2002 წელს მოიპოვა ფინეთის ყველაზე პრესტიჟული ლიტერატურული პრიზი – Finlandia Prize და 2004–ში სკანდინავიური ქვეყნების პრიზი – Nordic council of Ministers. რომანის მონაცვლეობითი ტონალობა ითავსებს კომედიურ და ტრაგედიულ ჟანრსაც, თავისი მოულოდნელი პარალელებით – ერთის მხრივ, მეორე მსოფლიო ომსა, და მეორეს მხრივ – სქესთა ურთიერთდაპირისპირებას შორის, ანუ ასახავს იმ ბრძოლას თანამედროვე მამაკაცის ფსიქიკაზე;...

Title : სანგრის ქუჩა
Author :
Rating :
ISBN : 9789941902178
Format Type : Paperback
Number of Pages : 399 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

სანგრის ქუჩა Reviews

  • Reetta Saine
    2019-03-10 21:52

    Hotakaisen romaani vahvisti kaikki epäilykseni, joita minulla on urheilua, miehiä ja rakkautta - sekä erityisesti urheilevia rakastuneita miehiä - kohtaan.Useat ovat pitäneet tätä synkkänä, mutta pikimustan huumorintajun omaaville Juoksuhaudantie ei tuota ongelmia. Hotakaisen verbaalikikkailu luo upeita välähdyksiä, välillä ote harmittavasti löystyy.Lempisitaattini: "Kun keskiluokkaiselta ihmiseltä menee tolkku, siitä tulee mulkku."

  • Mona Kokkonen
    2019-03-15 22:07

    Brilliant writer! Finlandia winner 2002. I'm on a project to read every Finlandia winner book. A few ones missing!

  • Tuomo Polo
    2019-02-19 23:03

    Uskomaton tarina päähänpinttymästä ja oman kodin unelmasta. Kertoo ison siivun suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja suomalaisen miehen sielunmaisemasta. Suosittelen kaikille Suomesta kiinnostuneille.

  • Tereza Matoušková
    2019-03-18 19:51

    První část je koncetrovaná deprese, ve druhé se to lepší (nebo si člověk zvykne). Dobře a čtivě napsáno, konec malinko do ztracena.

  • Johannes
    2019-03-15 21:00

    On the first time, I liked it but didn't have time to ponder over it. On the second time, I loved every single page of it. One of my all time favorites.

  • Heidi
    2019-03-21 19:56

    Juoksuhaudantietä on kuvailtu muun muassa modernistiseksi kirjaksi, mutta myös satiiriksi ja mustan huumorin kirjaksi. Ironiantaju kirjan lukijalla on mielestäni välttämätön, muuten teos saattaa vaikuttaa liian raadolliselta ja synkältä. Löysin ilokseni aiheesta tehdyn pro gradu -työn, jossa kirjallisuuden opiskelija Niina Nybacka (2010) on tarkastellut romaania satiirin, ironian ja maskuliinisuuden kautta. Hän toteaa, että kirjan ironian ymmärtämiseen auttaa se, että lukijalla on aiheesta jonkinlaista kokemusta, mutta jota ei koe liian läheiseksi (69.) Itse havaitsin monta kertaa höröttäväni juuri sellaisissa kohdissa, joista minulla itsellänikin on jonkinlaista kokemusta.Kirjan päähenkilö, Matti, nimittää itseään kotirintamamieheksi. Nielemättä hän tekee kaiken, kokkaa, pyykkää ja siivoaa. Kotirintamamies-termillä kirja ottaa kantaa kaupungistumisen myötä muuttuneisiin sukupuolirooleihin ja etenkin miesten lisääntyneestä osallistumisesta kodin töihin. Vaimolle ei vain tunnu mikään kelpaavan, ja kun tämä viimein sanoo sanottavansa, tulee nyrkistä. Yksi lyönti riittää Helenalle, hän pakkaa kamansa ja muuttaa Sinin kanssa ystävänsä Sirkun luo. Matti ajattelee, että hänellä oli oikeus lyöntiin, sillä Helena loukkasi häntä sanoillaan. Hän ihmetteleekin, miksi lyöjää aina moititaan, eikä sen aiheuttajaa? Miksei sitä paheksuta, joka sanoo pahasti?Asumuserosta alkaa Matin maaninen projekti, joka tähtää siihen, että kaikki palautuisi taas ennalleen. Hän on jättänyt aiemmin huomiottaa Helenan talohaaveet - esittänyt, ettei kuulekaan - mutta nyt hän päättää hankkia perheelleen talon hinnalla millä hyvänsä. Hän tekee eroottisia hierontoja kotonaan, vakoilee ja kiikaroi sopivia taloja, välittää varastettua tavaraa ja tarkkailee ihmisten omakotitaloasumista - lopulta jopa ahdistelee sähköposteilla kiinteistövälittäjää. Forrest Gumpin lailla hän juoksee lähes joka paikkaan ja haastaa itseään jaksamaan. Mikä ajaa tuon miehen noin epätoivoisiin tekoihin? Rakkaus, kunnia, ylpeys, itsepäisyys, loukatun miehen itsetunto?Matin yläkerrassa asuu pariskunta, joilla on omat antipatiansa Mattia kohtaan, koska he eivät voi sietää tupakankäryä. Matti jättää kiusallakin tupakkansa parvekeelle käryämään Pitkään on perheen mies, maitotaloustuotteiden laadunvalvoja, kiukutellut paukuttelemalla parvekkeenovea ja jättämällä keltaisia lappuja alakerran ilmoitustaululle. Hän ei voi tajuta, miten joku voi olla niin itsekäs ihminen, että pilaa heidän elämänsä käryytyksellään. Monet hellät hetket Leena-vaimon kanssa menevät pilalle, kun vieno tupakansavu alkaa leijailla makuuhuoneeseen. Onko maitotaloustuotteiden laadunvalvojalle mennyt tupakkavastaisuus pakkomielteenomaiseksi? Minua huvittaa tämän miehen paatoksellisuus tupakkaa vastaan, sillä olen itsekin hiukan nyreä naapurista kantautuvaan tupakankäryyn, ja olenpa monesti mäkättänyt perheelleni siitä, kuinka minua ärsyttää noin vastuuttomat ihmiset. Kieltäydyn kuitenkin tunnustamasta, että olisin mennyt asiassa pakkomielteen puolelle.Toinen kirjassa seurattava perhe on päättänyt toteuttaa unelmansa ja hankkia viimeinkin talon. Kauaa Repa, Kerttu ja tytär Veera eivät ehdi nauttia suomalaista talonostajan unelmaa, kun joku outo hiippari käy virtsaamassa heidän pihanurmikolleen. Tästä muodostuu Repan pakkomielle, saada tuo säälittävä nilkki kiikkiin, joka aiheuttaa suoranaisesti heidän tyttärelleen traumoja. Hän on varma, että kyseinen hörhö on joku vuokralla asuva tyyppi, joka ei kestä sitä, että joku asuu paremmin kuin hän.Mikä on kiinteistönvälittäjä Jarmo Kesämaan pakkomielle? Työ välittäjänä on hänelle sekä vitsaus että rikkaus. Hän on vuosien varrella oppinut tunnistamaan pokat, sellaiset asiakkaat, jotka voivat olla mahdollisia talonostajia. Hän osaa sijoittaa keinut niin, että niihin paistaa ilta-aurinko, hän osaa kirjoittaa myyntitekstit niin, että hän osaa luoda oikeita mielikuvia, muttei vääristä kuitenkaan totuutta. Kesämaan pakkomielle on hioa kaikki yksityiskohdat huippuunsa, ottaa kaikki vivahteet huomioon, jotta kaupat syntyisivät.Helena yrittää päästä eroon päänsisäisestä Matista, jonka rasittavat tavat ja pakkomielteet seuraavat häntä. Sini kertoo joka kerta kummallisia asioita, kun on käynyt isänsä luona: milloin isän hierontapöydällä on maannut alaston mies, milloin he ovat kiikaroineet taloja. Helena myöntää odottaneensa merkkiä siitä, että voisi lähteä, ja lyönti oli oikeastaan vain hyvä asia siinä mielessä. Tämän kun Matti tietäisi! Matti ajattelee, että lyönti oli se ainoa syy, miksi heidän perheensä hajosi. Putkinäköisellä ajattelullaan hän uskoo vielä hyvittävänsä talolla lyöntinsä.Niin tiukkaan Helenassa asuu kuitenkin unelma omasta tuvasta ja perunamaasta, että kun hän kuulee Matin talonhankintasuunnitelmissa, toivo hitaasti viriää hänen mielessään. Pystyykö hän antamaan anteeksi miehelleen sen, millainen hän on? Kyse ei ole pelkästä lyönnistä, vaan Matin pakkomielteisestä elämästä, ahdistavista monologeistaan ja oksennusämpäreistään, jotka viimeistäänkin kielii jonkin sortin ahdistuneisuushäiriöstä. Lukija vaistoaa äkkiä, ettei Matin käytös ole tervettä. Tarinan lopussa hänen pakkomielteinen toimintansa koituu hänen kohtalokseen.Tämä kirja on monella tapaa viihdyttävä, etenkin jos tykkää mustasta huumorista, ironiasta ja sarkasmista. Kari Hotakaisen kirjoitustyyli on mukavalukuista ja hauskaa, mutta synkät teemat antavat myös lukijalle mietittävää. Kirjassa käytetään taidokkaasti sotametaforia ja käsitellään suomalaista talounelmaa, josta olen minäkin käynyt monia keskusteluja lähipiirini kanssa. (Tarpeellista lienee mainita, että asumme perheeni kanssa vuokra-asunnossa, pääosin omasta valinnastamme.)Aion ehdottomasti lukea Hotakaisen teoksia jatkossa lisää.

  • Amu
    2019-03-04 02:01

    Kuuntelin tämän äänikirjana, mikä vaikutti kokemukseen merkittävästi. Jossain kirjan lopussa aloin miettiä, olisivatko eri kertojahahmot avautuneet eri tavalla, jos kertojaääni ei olisi ollut kaikilla sama. Lukemalla tämän perinteisenä kirjana olisin lukenut sen paljon nopeammin, sekin olisi vaikuttanut kokemukseen. Juoksuhaudantiestä jäi ristiriitainen olo. Toisaalta en pitänyt siitä, että Hotakainen tuntui suhtautuvan kaikkiin hahmoihinsa vähän pilkallisesti. Toisaalta pidin siitä, että että kaikilla hahmoilla oli selvästi oma ajattelutapansa ja omat inhimilliset heikkoutensa. Hotakaisen teksteissä olen aina nauttinut rikkaasta ja oivaltavasta kielestä, se oli eittämättä tämänkin teoksen tärkein vahvuus.

  • Piritta
    2019-03-18 21:55

    Päähenkilö on omalla erittäin ahdistavalla tavallaan niin johdonmukainen, että sitä alkaa ymmärtää melkein vahingossa. Viiden tähden kirjasta on kuitenkin arvostelussa pakko tiputtaa yksi tähti pois, koska näkökulman vaihtaminen sivuhenkilöiden pään sisään oli poliisin osuuksia lukuunottamatta ihan turhaa. Rumasti sanottu, mutta varsinkin Helena olisi pitänyt pistää alussa ovesta pihalle ja ottaa mukaan vasta loppukohtaukseen. Tarinankehittely kantoi kuitenkin rakenteellisen hedelmäsalaatin yli, eikä Finlandia-palkinto ole mennyt ollenkaan väärään osoitteeseen. Onneksi olin lukenut Vadelmavenepakolaisen ennen tämän kuuntelemista, niin oli helpompi käsitellä pimahtanutta päähenkilöä. Onneksi kuuntelin tämän vasta sitten, kun oma omakotitalon etsintä ja kaupanteko on jo ohi.

  • vilma
    2019-02-25 19:21

    I thought I would never like a book about houses, apartments and buying houses but I did... sort of. Juoksuhaudantie isn't actually just about houses but the whole book runs around that topic. More importantly it's about an obsession and wanting something back. It starts with an innocent man doing a mistake and after that... Well he's gonna do a plenty more of them. It's all so well written and I know now why people call this a Finnish classic.

  • Eedla
    2019-02-20 00:55

    Näen mitä Hotakainen halusi rakentaa rinnastuksellaan, mutta ajatusta ei ole saatu vietyä loppuun saakka läpi tarinan. Mielenterveydellisten ongelmien kuvauksena Juoksuhaudantie kantaa paremmin. Kaikkien hahmojen sisäinen ääni on liian samanlainen kirjoitustyyliltään ja asennoitumiseltaan, ja tarina on lähinnä masentava oivaltavan tai ajatuksia herättävän sijaan.

  • Anju Mai
    2019-02-21 23:55

    I listened to this as an audiobook one summer when I worked as a cleaner. I think it was ok and interesting to listen to but I'm surprised it won the Finlandia prize. I guess I just didn't understand its greatness. Shame on me.

  • Sami Eerola
    2019-03-02 21:06

    Ihan viihdyttävä, mutta ei mikään mestatireos

  • iitu
    2019-03-08 02:05

    Huumori ammentaa hieman kuluneista stereotypioista. Ihan sympaattinen teos Gogolin Päällystakki-viboilla.

  • Teijo Paananen
    2019-02-27 19:17

    Synkeää Hotakaista. Ei naurattanut. Eikä varmaan pitänytkään. Hivenen ahdistavakin.

  • Tatu
    2019-02-20 22:56

    Aluksi ajattelin että nerokas, sitten hieman tylsistyin, lopusta löytyy taas imua kun tapahtumat nivoutuvat yhteen. Tyyli on musta komedia, joka ei ole oma suosikkini. Hahmot karikatyyreja, kaikki ajattelevat ja puhuvat niin kuin hotakainen. Teräviä aforistisia havaintoja suomalaisuudesta ja suomalaisesta elämänmenosta, niistä sain nautintoa. Opin myös rintamamiestalon historiaa.

  • Spinster
    2019-03-09 01:10

    Matti Virtanen on kotirintamamies. Mies, joka antaa vaimolleen vapautta, aikaa ja tilaa olla aktiivinen nykyaikainen nainen. Kotirintamamies hoitaa kodin ja lapsen kun vaimo tienaa ja harrastaa. Matti meni kerran liian pitkälle, löi vaimoaan ja loi alkuasetelman tälle loistavalle kirjalle.Juoksuhaudantien kertojana toimivat useammat eri henkilöt, mutta se ei sekoita kerrontaa, vaan tukee sitä. Lukija pääsee vuorotellen eri hahmojen pään sisään, ja tämä onkin todennäköisesti paras keino kuvata eri henkilöitä, sillä mehevimmät kohdat syntyvät hahmojen ajatuksista. Kerronnasta olisi tuskin saanut yhtä hersyvää ainoastaan kuvailemalla näitä ajatuksia.Lempihahmoni kerronnan puolesta olivat Matin yläkerran naapurit, joiden elämänrytmi ja elämäntapa on säntillistä, ja jotka eivät voi sietää tupakoitsijoita. Tosielämässä moiset naapurit olisivat varmasti kriisin paikka, kuvitteellisina hahmoina hulvattomia.Juoksuhaudantiessä on toki vakavampikin sävy. Se on kertomus siitä, kuinka pitkälle epätoivoinen mies voi mennä saadakseen perheensä takaisin. Kirjan loppupuolella Matti ei vain lähesty mielenterveytensä äärirajoja, vaan on jo pitkällä niiden ulkopuolella. Surullinen tarina sinänsä, vaikka toisaalta Matin omien ajatusten kuvaaminen vähentää lukijan säälintunnetta.(view spoiler)[Matti ei kertakaikkiaan näe toimissaan mitään väärää, vaan ihmisten vakoileminen, taloihin murtautuminen ja lopulta jopa panttivangin ottaminen ovat vain pakollisia väyliä perheen yhteensaattamiseksi omaan rintamamiestaloon. (hide spoiler)] On hieman häiritsevää lukea miehen mielen asteittaisesta murenemisesta, mutta Hotakainen on onnistunut työssään erinomaisesti.

  • Dbgirl
    2019-03-19 19:56

    Nopealukuinen, hauska ja samaan aikaan masentava kuvaus pakkomielteestä, johon vain yksi harkitsematon, paha teko on sysännyt.Minusta tuntuu vahvasti siltä, että kaikilla kirjan hahmoilla (ei vain Matilla) on jonkinlaisia pakkomielteitä, tai outoja ajatuksia ainakin. Ja että niillä kaikilla on juurensa mahdollisesti jo lapsuudessa. Oli mukavaa lukea tarinaa monen eri hahmon näkökulmista. Pystyin samaistumaan joihinkin heistä, tai ainakin ymmärtämään heitä.Joissain kohdin oli hieman turhaa tekstiä mukana, olisi voinut olla tiiviimpikin. Mutta kieli on kekseliästä, hauskaa ja paikoin runollista. Välillä oli hieman Raamatun tekstiä lainattu, en tiedä onko sille asialle sanaa kun lainataan jotain tuttua sanontaa mutta sanotaan jotain muuta, joka muistuttaa kieliasultaan sitä alkuperäistä lausetta jota lainattiin. Tässä viljeltiin sitä aika usein ja hyvällä tavalla. Ja se sanoja tykittävä tapa teki tästä välillä hyvin hengästyttävän kirjan lukea. En tiedä millainen tämä kirja on muilla kielillä, mutta minusta tätä oli nautinnollista lukea suomeksi, maiskutella sanoja pitkään suussa.Todella hyvä kirja. 3,5/5

  • Soobie can't sleep at night
    2019-03-15 00:05

    Al no l'è roba par mi!DNF a pagina 25...Sì, OK, forse non ci ho nemmeno provato. Ma le chiacchiere del protagonista mi avevano già stufato. Lui picchia la moglie; lei prende la figlia e se ne va. Lui vorrebbe riportarle indietro.OK, la picchia... Ma dà anche la colpa a lei perché l'ha provocato. E già lì...Ho dato una scorsa alla postfazione. Si parla di uomini che rinunciano alla carriera per occuparsi della casa. Cosa che neanche in Finlandia è propriamente accettata, visto che la stessa moglie gli dà del perdente. No, mi dispiace. Troppe chiacchiere, per i miei gusti. Da rendere in biblio lunedì.

  • Anna-Maija Tähkävuori
    2019-02-21 19:13

    Kari Hotakainen on taitava hauska tulkitsija, joka pääsee kirjoillaan harvinaisen kiinni lukijaan. Osittain siksi, että hän pitää aiheensa rönsyilemättä koossa, juonen kirkkaana ja synnyttää elävää uskottavaa tarinaa.Palkittu Juoksuhaudantie kuvaa eronneen miehen haikailua omakotitalosta. Näytön paikkaa etsivästä tulee unelmansa orjuuttama surkea antisankari, joka ei pysty edes päästämään itseään irti kauhuprojektista. Surullinen tapaus kääntyy lopulta uhoamisen ja mielettömyyden riemulliseksi kuvaukseksi. Mukavaa luettavaa, muttei suurta ajatuksen lentoa, ja romaani tuntuu jo hieman menettäneen parasta osuvuuttaan.

  • Susanna
    2019-03-21 20:54

    Roande, men santidigt mörk satir om det finländska samhället. Igenkänningsfaktorerna är många trots att karaktärerna med sina tvångstankar är något tillspetsade, och jag kunde inte låta bli att motvilligt känna sympati för den märklige huvudkaraktären Matti. Skrattade många gånger under läsningen även om det eviga hussökandet blev en aning långrandigt efter ett tag.

  • Linda Tomase
    2019-03-07 23:07

    Finnish black humour is a special kind of humour. Book about modern obsessions, endless strive for a certain standard of life and living. Well, it turns out – it can be pure madness. Finns are good at laughing about themselves. And it takes some guts to do it. Tulkota latviski. Kari Hotakainens "Ierakumu ceļš", Dienas grāmata 2006Ļoti, ļoti labs Matīsa Treimaņa tulkojums no somu valodas.

  • Rosa
    2019-02-19 03:21

    Jotenkin en itse saanut tästä kovinkaan paljon irti - ehkä siksi, että elämäntilanteeni on niin eri. Pidin kuitenkin kovasti Hotakaisen tavasta kirjoittaa ja antaa jokaiselle henkilöhahmolle selkeästi oma äänensä. Pidin myös siitä, että hahmot jätettiin tavallaan hyvin yleisluonteisiksi. Oli Matti, Kiinteistönvälittäjä, Veteraani, He, Ne...

  • Minna K
    2019-03-14 21:57

    Kari Hotakaisen lauseet ja niiden hiljainen, vaivihkainen huumori tekivät minuun vaikutuksen. Niin arkista, niin sankarillista ja huvittavaa samanaikaisesti oli päähenkilön todellisuudestakarannut kilpajuoksu kohti epäsankarillista päätepistettään..Tykkäsin! Ja lisäksi,.. minulla on Kari Hotakaisen itsenä signeeraama kirja kotona, ei paha...

  • Jenni
    2019-03-20 01:15

    Hahmot aivan liian karikatyyrejä omaan makuun, eikä huumori oikein iskenyt. Tuntui, että ehkäpä olen väärää sukupolvea enkä siksi ymmärrä. Kovin keski-ikäinen kirja, ja vaikka omakotitalon ostohaaveet ovat sinänsä ajankohtaisia itselle, niin yksikään kirjan teemoista (mitä ne oikeastaan olivat?) ei kolahtanut.

  • Mikael Kuoppala
    2019-03-18 20:08

    A very light book that is extremely quick to read. The novel has some interesting content as well, and some of the questions it raises are rather observant, but I would have hoped for a deeper and more ambitious approach to storytelling.

  • Heidi
    2019-03-21 20:07

    Tykkäsin kovasti.

  • Lena Foster
    2019-03-10 20:18

    Svensk titel: Löpgravsvägen.Gillade inte språket. Tyckte storyn var lite tunn

  • Teemu Kemppainen
    2019-02-23 20:08

    Masentava, oivaltava, enkä meinaa malttaa keskeyttää. Mielenkiintoinen kotirintamamiehen konsepti ei ehkä kanna loppuun asti, eikä kirjassa sitten paljon muuta olekaan.

  • BasziK
    2019-02-19 19:20

    northern literature

  • Aino
    2019-02-24 03:20

    Ihan oikeastiko joku samaistuu päähenkilöön? Ehkä karuin ja armottomin lukemani kuvaus suomalaisesta miehestä. Nopealukuinen joskin ahdistava sairaskertomus.