Read Musta satu by Aki Ollikainen Online

musta-satu

Hartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkkä maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa. Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallataHartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkkä maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa. Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan. Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan - mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alkutai päätepiste - näkökulmasta riippuen - löytyy öiseltä Tattarisuolta.Musta satu on synkänkaunis romaani hajoamisesta niin yksilön, perheen, sukupolvien ketjun kuin yhteiskunnankin tasolla. Menneisyys muovaa meidät tavalla tai toisella. Ja jokaisen sisältä löytyy Tattarisuo, pimeä kohta, johon ehkä uppoaa, josta ehkä jonakin päivänä nousee mittaamattomien aarteiden arkku....

Title : Musta satu
Author :
Rating :
ISBN : 9789522342843
Format Type : Hardcover
Number of Pages : 155 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Musta satu Reviews

  • Noora
    2019-05-31 09:40

    2.5 starsI consider Aki Ollikainen as one of my favourite contemporary Finnish authors. His debut novel, White Hunger, was brilliant lyrical and harrowing, and it was also short-listed for the Man Booker International Prize earlier this year. That being said, his second novel Musta Satu (eng. Dark Tale) is a big disappointment. The story centers around the mystery of Tattarisuo bog where a pagan cult held rituals in the 1930s, offering human body parts to the bog, and the story's narrative is split between modern day and the 1930s. Despite the interesting premise, I found both of the central characters jarringly clichéd and their stories a bit too fictional. The lyrical language was stunning as always with Ollikainen, but this time it distracted me more from the story itself instead of luring me deeper into it. Overall, the book feels unfinished and, based on author interviews I've seen, I can see the author's struggle to write reflected on the pages of this book. Nevertheless, I've faith in the author's talent to craft vivid stories and I look forward to seeing what he comes up with next!

  • JaanaMi
    2019-06-14 01:23

    Nälkävuoden jättimenestyksen jälkeen Ollikaiselta onkin odotettu jatkoa hartaasti. Mustassa sadussa minuun vetosivat samat asiat kuin Nälkävuodessakin: hienosti rakennetut lauseet, kielen runollisuus ja hienostuneisuus, ihmiselämän nurjan puolen tarkkanäköinen kuvaaminen, kiinnostavat teemat ja historiallisuus (tässä kirjassa kiinnitytään mm. Tattarisuon mysteeriin). Mustan sadun teemojen, aikatasojen, henkilöiden ja avoimien kysymysten runsaus hieman kylläkin häkellytti, joitain kohtia olisi voinut kirjoittaa vielä enemmän auki. Nyt usean henkilön paikka tarinassa jaa epäselväksi. Uusintalukukierros lienee vielä paikallaan.

  • Suketus
    2019-06-07 08:38

    Salaperäinen ja tiiviydessään hiottu kertomus erään suvun miehistä ja ihmisessä olevassa pahuudesta. Ei yllä omalla listallani Nälkävuoden tasolle (mutta se olikin The Kirja), mutta on vaikuttava ja vakuuttava romaani.

  • Arja
    2019-06-04 04:33

    Pysäyttävä ja mielenkiintoinen kirja, joka ehkä pitää lukea uudelleen, jotta saa siitä kaiken irti. Kansi ja koko myös mun makuuni eli onnistunut kaikinpuolin.

  • Heli
    2019-06-25 09:41

    Häilyn kahden ja kolmen tähden välillä. Tuntuu julmalta antaa tälle kirjalle vain kaksi tähteä, mutta tämän lukukokemuksen perusteella taidan tehdä niin.Musta satu ei nimittäin aivan auennut minulle. Tummanpuhuviin kansiin kätkeytyvä kertomus liikkuu usealla aikatasolla, ja tapahtumia katsotaan monesta näkökulmasta. Ainakin 1930-lukua ja "nykyaikaa" löytyy, ja nämä päätasot on eroteltu toisistaan kirjaisimen korostuskeinoin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää. Mutta kun oli!Vaikka kirja on lyhyt kuin Nälkävuosi, Ollikaisen edellinen ja esikoisromaani, en jaksanut lukea sitä yhdeltä istumalta. Sisältö sukupolvesta toiseen toistuvine perheongelmineen ja raakuuksineen oli sen verran rankkaa, että välillä piti pitää taukoa lukemisesta. Ehkä juuri siksi en pysynyt mukana tarinassa. Sekoilin ajoissa ja äänissä niin, etten jossain vaiheessa enää jaksanut aktiivisesti seurata juonta. Ja oikeastaan vasta lakattuani yrittämästä ymmärtää aloin nauttia kirjasta. Ollikaisen virkkeitten rytmi vaihtelee nautinnollisesti. Kielikin miellytti, ja muutama erityisen onnistunut kielikuva täytyy ottaa käyttöön arkipuheessa.Kirja ansaitsee uuden mahdollisuuden, ja aion lukea sen myöhemmin uudestaan vähän paremmin keskittyen.

  • Kirjavaras
    2019-05-30 03:24

    Ensimmäiseksi täytyy mainita kauniista kannesta, jonka mustuus imeytyy sisäsivuille pisteiksi, jotka vaeltavat muodostamiensa sanojen mukana sieluun asti. Jos Ollikaisen asikoisen Nälkävuoden jälkeen ajatukset olivat valkoista valkoista valkoista, Musta satu kääntää väripaletin ympäri. Mystisyys, tummuus ja varjoihin kätkeytyneet tosiasiat kannattelevat kerrontaa. Kirjan kiehtovin elementti on ehdottomasti salaperäinen Tattarisuo, joka näyttää upottavat kasvonsa sekä nykyisyydessä että menneisyydessä.Pituudella tätäkään ei ole pilattu. Samoin Ollikaisen lyyrinen ja hiottu kieli on tallella. Sitä lukiessani en voi kuin ihailla mihin kaikkeen suomen kieli taipuu. Kielen kauneudesta huolimatta jään miettimään, sainko Mustaan satuun ollenkaan sellaista tarttumapintaa kuin olin odottanut. Historialliset elementit herättivät ihastusta, mutta nykyhetkeen tarrautuminen jätti kokonaisuuteen harmittavan ison loven nimeltä hajanaisuus. Nykyhetkessä palaset eivät loksahdelleet paikoilleen, ehkä nekin vajosivat Tattarisuon pimeyteen.

  • Celestine
    2019-05-31 06:43

    3,5. Muuten olisi varmaan noussut neljään tähteen, mutta loppu sekoitti pään pahasti. Pitää lukea loppu varmaan uudelleen ja miettiä, että mitä ihmettä siinä oikein tapahtui.

  • Katja
    2019-06-09 09:23

    Vakuuttavasti kirjoitettu, tunnelmaltaan väkevä ja aiheeltaan kiinnostava romaani, joka ei kuitenkaan pysy täysin kasassa: teemoja on liikaa ja palasia jää yli.

  • Jenna
    2019-05-29 05:38

    Odotin Mustalta sadulta varmaankin liikaa. Harmittaa antaa vain kaksi tähteä, mutta sen verran kova pettymys tämä oli Nälkävuoden jälkeen. En saanut tarinasta tai henkilöistä oikein mitään irti.

  • Tõnu Laanemäe
    2019-06-03 08:48

    Toredalt sünge lugu, miinuseks sai asjaolu, et minu meelest põlvkonna lood omavahel väga hästi ei haakinud ega põimununud ka muinasjutuliseks müstikast looritatud looks. Võimalik, et see polnudki taotluseks ja pigem oli soov mõjuda vastupidiselt, mistõttu jäi midagi nagu veel õhku kui kõik oli samahästi öeldud.

  • Raija
    2019-06-22 06:34

    Hyvä kirja vaikkakin ensilukemalta melkoisen hämärän tuntuinen. Pidin silti todella paljon.

  • Kirsi
    2019-05-26 04:23

    Kaunis ja houkuttava ulkonäkö. Houkuttava takakannen teksti. Odotin paljon. En saanut mitään. Kesken jäi.

  • Mika Auramo
    2019-06-08 08:33

    Aki Ollikaisen romaani Musta satu ei lunastanut sille asettamiani odotuksia, vaikka kerronnallisesti eri aikatasoilla liikuttiinkin aika sujuvasti.Niin kuin debyyttiteos Nälkävuodessa tässäkin on historiallinen näkökulma tai useitakin. Ensinnäkin on varsinainen kliseesikermä miehestä, joka kirjoittaa romaania ja joka on vieraantunut niin vaimostaan kuin lapsestaankin.Toisella tasolla siihen saa sitten jonkinlaista selitystä, kun toinen kertoja, nyt siis ensinnä mainittu minäkertoja, kuvaa lapsen näkökulmasta ympäristöään. Siihen kuuluvat kaveri, isä ja isoisä. Edellisestä suomalaisia perhekliseitä on jatkettu pitkäpiimäisesti, ja äiti on se alkoholisti, ja isä joutuu ottamaan vastuuta pojastaan.Viimein päästään kiinnostavimpaan ajanjaksoon eli 30-lukuun, jolloin keskushenkilönä on isoisän isä eli Heino-niminen pirtutrokari, jolle käy Tattarisuolla huonosti. Tähän on saatu ympättyä saatanapalvontaa, noituutta sekä suonsilmästä pinnalle ponnistavaa murhamiehen aarrearkkua. Kaikki henkilöhahmot jäävät jotenkin pinnalliseksi, ja varsinkin nykyhetkessä häilyvä perheenisä ja kirjailija ei tunnu saavan aikaan mitään yrittäessään ratkaista sukunsa mustan lampaan eli Heinon väkivaltaista kuolemaa eräänä synkkänä yönä.Itse noitamenot eivät vakuuta ollenkaan, ja mieleen tulee elokuva Ruumiinsieppaajat, ja tässä mustan raamatun voimalla yritetään manata henkien hallussa ollutta kultakirstua - siinä kuitenkaan onnistumatta. Lukemattomat muut kirjailijat ovat tarttuneet aivan samaan aiheeseen eli romaanin kirjoittamisen vaikeuteen ja rakentaneen siihen jos jonkinlaista tarinaa ympärille. Tässä ehkä kiintoisin on nimenomaan Heinon vääjäämätön taival kohti omaa tuhoaan, johon Amerikan enokin tuo oman säväyksensä.

  • M. A. P.
    2019-05-28 05:47

    En ole lukenut Ollikaisen paljon kehuttua esikoisteosta Nälkävuosi, ja ehkä hyvä niin, sillä tällöin kykenin aloittamaan Mustan sadun vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Ja ihan kauniistihan tuo oli kirjoitettu.Kirjassa hypitään edestakaisin nykyisyydestä menneisyyteen ja toisinpäin. Menneisyys sijoittuu 30-luvulle Tattarisuon mysteerin ajalle, josta Ollikainen on inspiraationsa kertomukseensa repinyt. Jatkuva ajallinen siirtyminen teki kertomuksesta aluksi sekavan: Henkilöhahmojen ihmissuhteet sekoittuivat toisiinsa, ja kun vihdoin oli perillä ihmissekamelskasta, olikin kirja jo kohta lopuillaan.Teemat olivat aika kuluneita. Suvun isien synnit periytyvät sukupolvesta toiselle, lapsuudessa tapahtuu traumaattisia, blipblapblipblap, johan näitä on nähty, eikä Ollikainen tähän soppaan ainakaan mitään varsineisesti uutta tuonut kirjallaan. Tämmöistä ihmisraunioturinointia ihmisen ahneudesta, kuolemasta ja mielen lepakonlannasta.Ja naisistahan on turha odottaa mitään muuta kuvaa kuin äijän seksivietti -putken läpi tiirailtuna. Aika kapeeta kamaa, mutta kai sen voi ajatella taktiikaksi, jolla kiintopiste pistetään niihin miehiin, joita tarina pääasiassa käsittelee. Väsyttävä näkökulma naishahmoihin joka tapauksessa, ja harmillisen yleinen. Totta kai saa kirjoittaa kirjoja miehistä miehille - en vain ymmärrä miksi se niin usein tarkoittaa yksiulotteista naiskuvaa.Ei tämä suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksiin yllä, mutta kyllä tämän voi kerran lukea jo pelkästään kielen vuoksi. Hyvin väkeviä mielikuvia kieli ainakin herättää. Elämä ei semmoiset 150 sivua ja risat lukiessa paljoa hukkaan valu, notta anti mennä vaan.

  • Jenni
    2019-05-26 03:31

    Tekee mieli nostaa käsi pystyyn ja tunnustaa, etten tajunnut mitä luin, että voisiko joku selittää. Toki, tavallaan tajusin mitä luin, kolmella eri aikatasolla hyppivän pienoisromaanin jossa oli kai olevinaan yliluonnollisia piirteitä. Mutta tavallaan kaikki jäi vähän epäselväksi, varsinkin se mitä varten koko teos on kirjoitettu. Kenelle se on suunnattu, mitä tarkoitusta se palvelee. Ei ole dekkari, ei ole satu, ei ole "tavallista" kaunokirjallisuutta. 30-luvun kuvaukset toimivat, olivat kirjan parasta antia, mutta muuten lukukokemus oli pelkästään sekava ja enemmän jäi kysymyksiä kuin lukiessa sai vastauksia. Tämä on niita teoksia, joista haluaisin olla innoissani, puhua sivistyneiden ihmisten kanssa, ihan vaan tykätä, mutta kun ei niin ei todellakaan ei. Kansi tosin on äärimmäisen kaunis.

  • Henna
    2019-05-26 04:25

    Alku tuntui hajanaiselta ja merkityksettömältä, banaaleja arkielämän tapahtumia ja hyppelehtimistä ajassa sinne tänne. Lopulta palaset loksahtelivat paikoilleen, mutta tunsin silti tarvetta selata kirja uudelleen läpi ja varmistaa, miten eri aikatasojen ihmiset liittyivät tarinaan. Samalla kertomus sai syvyyttä ja lauseet alkoivat näyttää hienosti rakennetuilta. Toisella vilkaisulla kirja vaikutti siis paremmalta, mutta kirjathan on tapana lukea kertaalleen. Kirjailijalla oli havaittavissa samaa vaivaa jo esikoisessakin, mutta lievempänä. 2,5 tähteä, pyöristys harkinnan jälkeen ylöspäin.

  • Sonja
    2019-06-03 08:37

    Kielellisesti aivan ihana ja tarinana synkän kiehtova, siinä mielessä tykkäsin paljon. Toisaalta jäi sellainen olo, että kokonaisuus oli hajanainen. Sukupolvien välillä hyppelyssä pysyi kyllä varsin hyvin mukana, mutta kuinkahan paljon sitten kuitenkaan ymmärsin oikeasti?Selkeästi kirja, joka kannattaa lukea yhdeltä istumalta - tai niin ainakin itse tein, pysyin helpommin hahmoissa mukana. Upeasta kannesta myös erityismaininta, kaunis kirja!

  • Laura Walin
    2019-05-26 05:33

    On kai loogista, että kun Ollikaisen esikoinen oli väriltään valkoinen, niin toinen on sitten musta. Valitettavasti tämä teos ei onnistunut koskettamaan yhtä syvältä kuin edeltäjänsä. Tarina oli liian hajallaan, enkä millään (kynään ja paperiin en sentään kehdannut turvautua) pysynyt perässä sukupolvien ketjussa. Lisäksi kaikki palaset loksahtelivat vähän turhan hienosti omille metforisille paikoilleen, mikä jätti lukijan vähän petetyn oloiseksi.

  • Anni
    2019-06-10 01:43

    Minä todella, todella halusin pitää tästä teoksesta, mutta... En vain päässyt sisään tarinaan, en imuun, en messiin, en mihinkään. Sanansäilä ei lentänyt ja koko ajan odotti, että kenties juonen kulku selkiytyy tarinan edetessä. Ei sitä kohdallani tapahtunut: luin kenties liian huolimattomasti, mene ja tiedä. Olen pahoillani vain yhdestä tähdestä.

  • Simo
    2019-06-13 07:36

    Vaikea kirja arvioitavaksi. Musta satu oli erittäin hyvin kirjoitettu - tunnelmallinen ja mukaansatempaava. Kirjan lukemisen jälkeen jäi kuitenkin tyhjä olo, mikä oli ehkä osittain kirjailijan tarkoituskin. Tuntuu kuitenkin että kirjan voi loppujen lopuksi ohittaa olankohtautuksella, sen sijaan että lukija joutuisi pohtimaan tapahtumia tai henkilöiden kohtaloita.

  • Peony
    2019-06-19 03:45

    Kovin epätasainen laadultaan oli minulle tämä kertomus. Tekstistä löytyi välillä todella hienoja ilmaisuja, mutta myös joitain jo korneiksi kuluneita. Muutamat vertaukset tuntuivat myös aika teennäisen nokkelilta. Tarinan teemat olisivat voineet kiinnostaa, mutta kerronnan toteutus ei nyt itselleni toiminut, eikä tarinasta jäänyt paljoa käteen.

  • Elina Mustikkakummun Anna
    2019-06-04 03:45

    Onhan Musta satu hyvin kirjoitettu, mutta kokonaisuus jää valitettavasti sekavaksi. 30-luvun elämää käsittelevät kohdat kiinnostivat kovasti ja oli pätevästi kerrottu, mutta toisen aikatason eli nykyhetken kuvaus ei vakuuttanut.

  • Taru Luojola
    2019-06-01 03:44

    Satu kirjan nimessä on vain hämäystä; oikeasti tämä on pelkkää työmiesrealismia. Monin paikoin kuvaus toi mieleen suorastaan Arto Salmisen inhorealismin, jos kohta tässä oli pyritty vähän taiteellisempaan tyyliin. Henkilökohtaisia pienen ihmisen tragedioita yhteiskunnallisella pohjavireellä siis.

  • Tommi Mannila
    2019-06-19 09:34

    Synkkä ja kiehtova tarina, joka ei kuitenkaan oikein auennut minulle. Aivan kuin kirjasta olisi uupunut jotain oleellista tarinan kannalta.On myös vaikeaa pukea sanoiksi kirjasta syntyviä ajatuksia.

  • Hanna Morre
    2019-06-13 04:48

    2½Lievä pettymys. Ja inhokkiklise.

  • Huutavakilpikonna
    2019-06-02 07:49

    ihan hyvää matkalukemista, mutta muuten jäi Nälkävuoden jalkoihin. oli vaikea tajuta, kuka teki mitäkin.

  • Mirja
    2019-06-14 09:37

    Hienoa kieltä, historiaa, mutta tarina ja henkilöt vaan jäävät jotenkin etäisiksi.

  • Kirsi Saukonsaari
    2019-06-17 02:37

    Hienoa tekstiä on ilo lukea. Itse tarina ei minusta kuitenkaan ollut kovin kummoinen.

  • Arja
    2019-05-27 05:34

    Vaatii keskittymistä että aukeaa, itselleni ei täysin auennut.