Read Suuri illusioni by Mika Waltari Online

suuri-illusioni

Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: ”Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyyMika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: ”Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.”Waltari kirjoitti teoksensa 20-vuotiaana ja pääosin Pariisissa. ”Suuren illusionin kirjoitin pihan puolella, mutta jo seuraavana vuonna Yksinäisen miehen junan aikaan minulla oli varaa asua tilavassa huoneessa hotellin valokyltin oikealla puolella”, hän kuvailee hauskasti uransa aukeamista Kirjailijan muistelmissaan....

Title : Suuri illusioni
Author :
Rating :
ISBN : 9789510038147
Format Type : Hardcover
Number of Pages : 294 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Suuri illusioni Reviews

  • Ville
    2018-11-17 00:54

    Waltarin tuotanto oli itselleni tuttu lähinnä Sinuhen myötä, jonka luin joskus yläasteikäisenä. Nautin tuosta suuresta historiallisesta romaanista ja pitkään elin siinä käsityksessä, että se edustaisi Waltarin tuotantoa kokonaisuudessaan yhdessä komisario Palmu -teosten kanssa. Yllätyksekseni Waltarilta löytyikin tällainen omaelämäkerrallinen boheemielämän kuvaus, joka olikin omiaan herättämään mielenkiintoni. Teos ei sinänsä ole lähtökohdiltaan kovin omaperäinen, sillä nuoren taiteilijan (teoksessa toimittaja Hartin) eksistentiaalinen ahdistus ja rakkauden problematiikka ovat tarjonneet kerran jos toisenkin puitteet kirjalliselle ilmaisulle. Kirjan ehdoton vahvuus onkin sen historiallinen kuvaus 1920-luvun helsinkiläisen nuoren eliitin elämäntyylistä ja maailmankuvasta, pääkaupungin kuppiloista, ravintoloista ja kotibileistä, sekä tuohon aikaan jokaisen todellisen kulttuuri-ihmisen pakollisesta Pariisin matkasta. Kirja alkaakin sangen radikaalisti – Hart on viettänyt kesäänsä maalla ja peräti haikaillut takaisin kaupunkiin! Matti Klingen muistelmiin nojaten, representoi tämän kaltainen ajattelu mitä radikaaleinta urbaania boheemiutta, sillä tuohon aikaan talvet haaveiltiin maaseudun kesästä ja kesäisin ei kukaan kaivannut kaupunkiin... jos oli siis sellaisessa asemassa, että oli ylipäätään varaa tai mahdollisuus asua kesät maalla. Hartin ystävän Hellaksen kokaiinikokemusten kuvailu ja satamasäädöt olivat myös kirjan mielenkiintoisempaa antia. Kiinnostavaa olisi myös tietää, oliko Waltarin tarkoituksena esittää nuorten intellektuellien filosofiset keskustelut tarkoituksellisen banaaleina käsitteiden pyörittelyinä, sillä sellainen vaikutelma ainakin itselleni jäi. Huvitusta herätti myös keskustelijoiden suureellinen tapa vängätä puheenaiheesta, kun eräänkin keskustelijan ehdottama seksuaalisuusteema tuomittiin jo liian läpikäydyksi!Juonenkäänteiltään ja tematiikaltaan Suuri illusioni ei välttämättä ole mikään maailman järisyttävin teos, mutta siinä on nuorelle kirjailijan alulle ominaista tunteen paloa ja rehellisyyttä, mikä jaksaa kiinnostaa ja kuljettaa läpi kirjan. Mainio ajankuva ja fiilis tekevät tästä kyllä suositeltavaa luettavaa!

  • Laura
    2018-11-21 02:49

    En saa kuvailtua tätä kirjaa, vaikka miten yritän. Se oli itseriittoinen ja turhan itsetietoinen, ja silti universaali ja kaunis. Se oli samalla ajankuva ja ajaton, ärsyttävä ja ihana. Pakko siitä kai oli lopulta pitää, aika paljonkin.

  • Tytti
    2018-11-14 02:42

    'The Grand Illusion' is about love and life during the 1920s. In a funny way it was both modern and old-fashioned. Some attitudes towards women were surprisingly modern, like a 19-year-old girl can travel with his boyfriend without people judging her. Then again the language used was old, probably because for some newer words there were no Finnish equivalents, but it was part of the book's charm. There was also some talk of cocaine and bootleg alcohol, mentions of prostitution and even homosexuality, and people drinking Absinthe in Paris.I think what surprised me the most that this was actually a book written by a 19-year-old (former?) Theology student. The characters in the book were some years older (and a couple had their well known models in real life) and it did have some "adult" feel to it. But I also understand why Waltari didn't think too much of it in his later years.I think I'll give this five stars, not because it was such a literary masterpiece, but because it had some freshness in it and because I liked it more than my four-star books from this year. I especially enjoyed the "zeitgeist" of the book, the chat with a German student in a train was quite interesting. (Maybe it had really happened one way or another?) But I think this book proves one of the themes in Waltari's later work (that I have yet to read, though) that everything ultimately stays the same, at least the people and their feelings.

  • Tuatara
    2018-11-25 19:29

    Tunnelmaltaan kumman mukaansatempaava kirja, vaikka juoni ei puhutellutkaan ja filosofisia pohdintoja oli ihan hassuissa kohdissa.

  • Ulriika
    2018-12-03 19:51

    Jaaha. Jaaaaaaaa, mitä pitäisi sanoa.Ensimmäiset sata sivua oli aika tuskaa. Waltarin päähahmo rakastuu Caritakseen - siis naiseen, jonka nimi on rakkaus. Waltari rakastuu rakkauteen. HOH HOIJAA. Waltari on myös oppinut pari tarpeetonta sivistyssanaa, lähinnä traditsioni ja suggeroida, joten hän suggeroi traditsioneita aika paljon. Tarinalla ei ole minkäänlaista pääfokusta ainakaan sataan sivuun.Sitten tarina paranee! Juoni alkaa kehittyä ja lopulta olin aidosti kiinnostunut hahmojen kehityksestä. Waltari mainitsee sanan illusioni kymmenen sivun välein. Kuitenkin Waltari kirjoitti romaanin 20-vuotiaana, ja en sen ikäisenä tai nytkään tai koskaan osaisi kirjoittaa paremmin, joten hyvä hänelle. Oletan, että Waltari kypsyi kirjailijana tämän esikoisteoksen jälkeen.

  • Heli
    2018-12-10 02:44

    Vuoden 1928 välimerkkiantologissa kiihkeää ajankuvaa ja Waltarin tiheätunnelmaista kerrontaa.

  • Ef Grey
    2018-11-23 01:39

    "Všechno to pro mě bylo trochu komické, trochu nostalgické a trochu bolestné."Ach, Caritas, do které se nelze nezamilovat, opojení pařížských klubů básníků (akorát ve Finsku) a sušené květy hřebíčku.

  • Matti Lankinen
    2018-12-03 02:55

    Mielenkiintoinen kuvaus 1900-luvun alkupuoliskon helsingistä.

  • Scarlett
    2018-11-30 00:46

    Suuri illusioni oli pitkä ja raskas matka.. Jakoin lukea loppuun, koska oli hauska lukea vanhahtavaa kieltä ja 20-luvun kuvausta. Kolmiodraama a la 20-luku.

  • Ray
    2018-11-28 21:31

    Ambiance in the French way, somewhat.

  • Filoména
    2018-12-11 01:33

    Ztracené pokolení, smysl života, utrápené mládí nenacházející žádný skutečně dostatečně pevný bod, kolem kterého by mohlo vystavět své žití. Krása, poezie, umění, alkohol... utrpení, nenaplněné představy, budování a padání iluzí... touha, láska... spalující a opravdová. Kdybych tuhle knížku četla ve stejném věku, v němž jsem propadla Kerouacovi a beatnikům vůbec, dostala by mě naprosto. I teď ke mně mluvila a často mě mrazilo. Slyším na tyhle myšlenky, na zoufalé a utrmácené hledání něčeho, co je dostatečně opravdové, a o čem stejně dopředu vím, že se najít nepodaří.

  • Juan Jiménez García
    2018-11-13 03:52

    Mika Waltari. La vida en un hiloEl periodo de entreguerras fue sin duda uno de esos momentos de extraña libertad (de pensamiento) que los hombres nos otorgamos de cuando en cuando. Salido de una guerra terrible, devastadora, el mundo se dirigía hacia otra, que en nada la envidiaría. Entre tanto, todo parecía posible. Había una urgencia por vivir, tras abandonar el país de los muertos. El arte, la literatura, el mundo de la cultura no fue ajeno a esto. Al contrario. Se entregó totalmente a ello, lleno de vanguardias, de juventud, de palabras, noches y discusiones interminables. Así, los libros que recorren aquel tiempo son igualmente innumerables, porque había que dejar constancia de un tiempo, de un paréntesis en la historia, que volvía a manos de los hombres a pie de calle. Incluso en un país en el que parece que nunca pasa nada, Finlandia, incluso en una ciudad en la que parece que nunca pasa nada, Helsinki, algo se movía. La sangre. Las ilusiones. Y allí estaba Mika Waltari. También La gran ilusión, el libro que ahora publica Gallo Nero.La gran ilusión empieza como una historia de bohemia despreocupada y acaba como una atormentada historia de amor. Entre esos dos extremos, entre la inconsciencia y la consciencia, está la vida. La vida de tres personas. Hart, un periodista que vive con su hermano pequeño, conoce a Hellas, un escritor, un poeta, que frecuenta la miseria más absoluta y que pasa sus noches entre la admiración de los demás y el cinismo más absoluto (ninguna de estas dos cosas le da de comer). Junto a él o, mejor, próxima a él, está Caritas, una joven que tiene el dinero más que suficiente para vivir despreocupada, entregada a amores pasajeros, a la noche y a los viajes. Hellas y Caritas viven una tensa relación llena de palabras arrojadizas y un movimiento constante de atracción repulsión, y entre esas olas que vienen y van, en esa orilla imaginaria, se sitúa Hart. Hart se enamora totalmente de Caritas y ella, ella algo. Nuestro periodista vive en un mundo de gestos, de pequeñas cosas, de promesas de otras más grandes. Y recela de aquel escritor bohemio y moribundo.Novela triangular en la que sus lados rara vez llegan a encontrarse, Mika Waltari escribió una obra sobre la imposibilidad de amar en un mundo entregado a ello (aparentemente). Una imposibilidad dada porque los sentimientos son más grandes que las personas o porque el gusto por el juego, por las máscaras, era casi una necesidad. Los personajes acababan por devorar a las personas y, en una alocada carrera hacia delante, los cuerpos no se encontraban nunca. Obra llena de matices, de instantes, llena de un sentimiento trágico de la vida. Vendrán otros que serán capaces de alcanzar aquello que no fuimos capaces de alcanzar nosotros, a construir un nuevo mundo sobre la ruinas de este otro. Y también, como ese hermano pequeño, serán capaces de ser ciertos, de ser algo real tras ese baile de máscaras, en sus propias palabras.Waltari escribió una novela trepidante, llena de vida, sobre la muerte de las esperanzas. Una novela divertida sobre una historia profundamente amarga. Un retrato de grupo de una generación con tan solo tres personas. Y a toda esa gran desilusión le llamó la gran ilusión. Como una paradoja más en un mundo paradójico. Como una ironía más en un mundo cínico. Como un deseo más en un mundo que había cambiado el deseo por el placer.Escrito para Détour.

  • Francisco H. González
    2018-12-12 21:33

    Esta novela del finés Mika Waltari leo que fue rebautizada como El gran Gatsby finlandés. Así que antes de dar mi parecer he decidido leer El gran Gatsby a fin de comparar, y en algo se parecen, pero escasamente. La gran ilusión, que da título a la novela, editada por Gallo Nero, con traducción de Luisa Gutiérrez, es el amor que Hart, el narrador, siente por la inalcanzable Caritas, un amor no correspondido que se verá agravado en su ninguneo por el amor que Caritas siente por Hellas, el mejor amigo de Hart. El clásico "podemos ser amigos", que es como hacer pasar el corazón por un embudo.La novela transcurre en Helsinki en su comienzo y posteriormente en París, tras la finalización de la Gran Guerra, donde parece que todo está por hacer, o por rehacer, y el libro en este sentido más que un individuo, nos plantea una colectividad, una voz que narra que es un nosotros, porque Hart viene a ser la voz de una generación que tras el delirio bélico mundial no sabe bien qué modelo de sociedad quiere, toda vez que el resultado de la guerra según Hart deja una sociedad débil, enferma, apocada. Algo que luego algunos tratarían de enmendar malamente a través del nazismo, con la primacía de la raza blanca, la pureza de sangre, la pretendida sociedad fuerte, vigorosa y sana y que llevó de nuevo a Europa al borde del precipicio tres décadas después de finalizar la Gran Guerra. Resulta curioso leer como en un momento Hart charla con un alemán que le dice que es imposible que haya una nueva guerra, que los alemanes ya han aprendido la lección, que la violencia no es el camino, un razonamiento que a la sombra del Tratado de Versalles muchos alemanes no compartirían, como hemos podido comprobar, en el futuro.La novela mezcla el amor incandescente con un sentimiento de angustia, el que experimenta Hellas en pos de su autodestrucción, del regodeo en su sufrimiento, como si la única manera de superar cierto malestar, fuera aboliéndolo de una manera radical. Exitus y punto final.Con respecto al Gran Gatsby La gran ilusión comparte ese tono frívolo, epidérmico, propio de esas clases altas que ahogan sus naderías en champán caro, se visten con caros ropajes, y dejan que sus conversaciones se agosten tan rápido como lo que dan de sí sus cerebros abotargados por el alcohol y su estupidez inmanente . Si Gastby es todo un personaje, que los demás construyen a base de habladurías, dimes y diretes, aquí los personajes están mejor definidos, sufren más, su dolor es más real, y el sentimiento trágico que desbasta a Hellas casi se palpa.El amor que Hart siente por Caritas es exaltado, pueril, un arrebol abrasador que a ratos chirría en su desmesura, en sus hechuras hiperbólicas, pero que teniendo en cuenta que esta novela la escribió Waltari sin haber cumplido los veinte años, tiene un pase y que dicho sea de paso me ha gustado bastante más que la novela de Fitzgerald.

  • Janne Paananen
    2018-12-04 21:41

    Suurta saavuttamatonta rakkautta. Nuoren miehen tunteiden tuskaa. Jepjep. Sanotaan, että tämä 20-luvulla kirjoitettu Waltari sopisi tähän päivään yhtä hyvin kuin liki sata vuotta sitten. Ja tämän myönnän... mihinkäs ne tunteet ihmisessä muuttuisivat. Mutta muuten... ah niin kökkö tekstillisesti ja samaistumismahdollisuuden aika nollissa. Yllättävän tylsä.

  • Soňa Roučková
    2018-12-11 00:56

    Návrat do středoškolských let... Něco jako čtení k maturitě. Autora přirovnávají k Ernstu Hemingwayovi, ale popravdě? Ernst mě bavil víc. Tak trošku filosofický možná i psychologický příběh o lásce, básnících a galantnosti tehdejších mužů...nebo lehkovážnosti některých dam?

  • Julia
    2018-11-26 00:41

    Odottelin vähän jonkinlaista rakkaustarinaa mun ja tän kirjan välille, mutta ei tää lopulta iskenytkään niin kovin ku oisin toivonut. Tykkäsin Waltarin kirjoitustyylistä kuitenkin ja oli tää jollain tapaa sykähdyttävä silti.

  • Iwik Pásková
    2018-11-20 20:28

    Tak, opět doplňuji restík. Tato kniha, ač je hodně založena na filozofických úvahách, je velmi čtivá a zajímavá. Pokud se ptáte, kam až člověka může zavést láska, tato kniha vám ji zodpoví. Více píší zde: https://iwikovaknihovna.wordpress.com...

  • Matti
    2018-12-08 03:34

    Kummallinen kolmiodraama. Ei tämä nyt oikein kolahtanut...

  • SashkoLiutyj
    2018-11-30 21:31

    нуднуватий реалізм.не дочитав.

  • Minea
    2018-11-29 01:57

    Ihanaa, kun joskus iskee pakko lukea näitä uudelleen.

  • Lotta
    2018-12-04 22:38

    Ei ollut kovin korkeat ennakko-odotukset (koska en vain tykkää Waltarista), joten en pettynyt. En kyllä yllättynytkään. Ihan nättiä tematiikan luotausta, tosin.

  • Päivi Brink
    2018-12-08 22:30

    Olin Waltari-fani jo lukiossa ja olen edelleen. Tämä on rakas kirja, intohimoinen ja nuori.

  • Geli
    2018-12-10 23:33

    Esa nota más que nada por la forma en la que está marrada la historia y en la escritura. Que me parece muy bonita.

  • Maria
    2018-11-17 23:48

    oh my. just perfect.